Alppila 1928: 2016

Putkiremonttipäivitys, osa 1

Viime päivien blogipostaukset ovat olleet viiveellä julkaistuja, sillä tosiasiassa emme ole voineet olla asunnolla nyt 3 viikkoon. Putkiremontti on siis alkanut!

Saimme asunnon remontin melko hyvään vaiheeseen ennen putkiremonttia: putkarin jälkeen jäljellä on enää keittiö seinän + vesieristeiden tekeminen + keittiön asennus, plus pieniä maalaustöitä kuten karmien, ovien ja ikkunalautojen maalausta. Plus tietty pientä sälää, kuten kiinteän komeron sisätilojen tekeminen ym. Mutta isot linjat on nyt tehtynä (kunhan isoin linja eli vesilinja saadaan tehtyä, heh heh hee).

Kävimme muutama päivä sitten asunnollamme katsomassa, mitä remonttimiehet ovat saaneet kolmessa viikossa aikaiseksi. Paljonhan he olivat tehneet!

Ensiksi muutama kuva asunnosta, kun olimme suojanneet sen putkiremontilta:

Pressun takana on makuuhuone, jonne veimme kaikki vuokra-asuntomme muuttokamat, kun luovutimme asunnon. Olohuoneeseen eli pölyn armoille jäi muutama kiinteä huonekalu, joista on helppoa imuroida 100 kg remppapölyä pois. Sohvatyynyt vietiin turvaan ja runko suojattiin suojamuovilla.

Kämpälle jäi epämääräistä remppasälää: tuntui turhalta viedä niitä pois, kun tarvitsemme niitä heti putkiremontin valmistuttua. Ja nuo eivät ole putkiremontoijien tiellä.

HUOM! Seinäkaapin ovea ei ole vielä kunnostettu, ei jää ruskeaksi ;)

Vessa jätettiin tähän kuntoon. Sori!

No, miltä siellä sitten muutama päivä sitten näytti?

Ensimmäinen näkymä kun astuimme asuntoon sisään. Jaa-a, olikohan niissä vanhoissa vesiputkissa asbestia vai ei?

Kaiken pahan alku ja juuri: vesiputket.

Jättimäinen R2D2 siellä puhkuu ja puhisee alipaineistetussa asbesti-kopissa.

Tuohon nousee parin kuukauden päästä meidän keittiö. Nyt siinä on alipaineistettu teltta.

Vessakin oli kokenut muodonmuutoksen. Hui!

Putkiremontti kestää siis vielä jonkun aikaa - pyrimme käymään muutaman viikon välein tsekkaamassa, mitä on tehty ja miten on edistytty. :)

Laminaatin asennus

Ensimmäiseksi tärkeä huomio: kaikkia laminaatteja ei ole helppo asentaa. Välillä tuntui, että osan mielestä laminaatin voi asentaa vasta tupareissa, kun samalla avaa viinipulloa ja asettelee juustoja tarjottimelle. Not.

Osa laminaateista onkin helppo asentaa ja jotkut taas vähän kinkkisempiä. Meidän ei ollut helpoimmasta päästä, mutta ei vaikeimmastakaan. Jouduimme vaan opiskelemaan asentamisen youtube-videoista, sillä meidän lamissa oli erilainen asennustapa kuin mihin olimme valmistautuneet.

The struggle is real.

Tärkeintä laminaatin asennuksessa on tasainen ja hyvä pohja. Jos pohja on epätasainen tai vino, ei lattiapinnastakaan tule hyvä. Meillä koko lattia jouduttiin tasoittamaan itsestääntasoittuvalla betonimassalla, sillä edellisessä huonejärjestyksessä huoneet olivat eri korkuisia. Meillä oli siis erinomaisen tasainen alusta lattialle.

Laminaattipakkausten pitää antaa olla huoneenlämmössä pari päivää, jotta ne asettuvat haluttuun lämpötilaan eivätkä enää asennuksen jälkeen turpoa. Ja kun on aloittamassa asennusta, laminaattipalat kannattaa järjestää esimerkiksi kuvioinnin mukaan lattialle, jos haluaa saada lattiaan vaihtelevan kuvion.

Meidän lamipakkauksissa oli n. 9 erilaista kuviointia, joiden mukaan lajittelimme palaset lattialle.

Ennen asennusta lattia täytyy imuroida ja pyyhkiä huolella, ettei lattiaan jää murun murua. Pienet muruset, marsut ja kaikki mitä pinnan alle jää tuntuu varmasti valmiissa laminaattilattiassa narahteluina.

Seuraavaksi lattiaan asennetaan äänieristysmuovi/asennusmuovi. Meillä muovi oli n. 1,5m leveää, joten muovisuikaleita tuli useampi vierekkäin. Laittakaa muovisuikaleet mieluummin hieman erilleen toisistaan, kuin päällekkäin. Päällekkäin menevät muovit tuntuvat pattina lattiassa eikä laminaatti istu sen kohdan päälle hyvin.

Ala sitten latomaan laminaattipaloja ohjeen mukaan. Seuraa pakkauksen mukana tulevaa ohjetta. Älä esitä taitavaa handymania, jos sulla ei ole kokemusta juuri tämän laminaatin asennuksesta. Meillä homma viivästyi jonkin verran, koska yritimme asentaa laminaattia "kuten normaalisti tehdään".

Meillä laminaatti asennettiin siten, että koko lamirivi (huoneen leveydeltä) tehtiin valmiiksi, ja tuupattiin kerralla edelliseen laminaattiriviin. Eli ei pala kerrallaan, vaan rivi kerrallaan. Tässä tavassa piti käyttää voimaa paljon enemmän, kun pelkän palan sijaan koko rivi piti luiskauttaa paikoilleen.

Tässä ollaan päästy jo hyvin vauhtiin. Siniset palat ovat asennuspaloja: niitä laminaatin reunoille sijoittamalla varmistetaan, että laminaatin ja seinän väliin jää muutaman millin asennusvara kylmällä säällä tapahtuvaa turpoamista varten.

Huom. Pidä huoli, ettei yksikään sininen palanen lipsahda reunasta laminaatin alle, ja kulkeudu siellä keskelle valmista laminaattipintaa. On semisti v*ttumainen homma saada palanen pois.

Laminaattien päätysaumojen väliin pitää jättää n. 25-30 cm väliä, eli ettei jokaisessa rivissä laminaatin päätysauma ole samassa kohdassa. Eli päätysauma ns. juoksee aina n. 30 cm välein per rivi, per lamipala.

Innokas työmies asentamassa tärkeänä sinisiä Asennus Palikoita.

Tässä vielä kuvassa havainnollistettuna tuo päätysaumojen 30 cm väli. Lisäksi rivin päätypalan pitää olla vähintään 30 cm pitkä, jotta rivien päädyt olisivat tukevat eivätkä "rispaantuisi".

Siinä se yksinkertaisuudessaan. Nämä ohjeet ovat sitten vain meidän hyväksi havaitsemia vinkkejä ja youtubesta opittuja niksejä, ei ainoita ja oikeita tapoja asentaa laminaatti.

Minkälainen lattia?

Heti, kun olimme tehneet päätöksen olla purkamatta asbestimuovimattoa pois lattioista, päätimme laittaa laminaatin lattiaan.

Tässä lyhyesti eri lattioiden hyvät ja huonot puolet ihan mutu-tuntumalla ja rautakauppojen myyjiltä oppineena:

Lauta/lankkulattia

Hyvää: Kaunis puinen pinta, joka paranee vanhetessaan. Pinnan voi hioa/maalata myöhemmin ja näin uudistaa koko lattian ja asunnon tyylin ns. pienellä vaivalla. Mukavan (ja lämpimän) tuntuinen jalan alla. Jälleenmyyntiarvoa nostava tekijä.

Huonoa: Jos vanhan lautalattian kunnostaa, täytyy hiomiseen palkata joko ammattilainen tai sitten ammattilaishiomakone, ja tämä maksaa. Lisäksi vanhasta pinnasta ei välttämättä saa juuri halutun näköistä, sillä vanha on aina vanha ja puu reagoi aina uniikilla tavalla. Joskus vanhan lautalattian päällä on ollut muovimatto + liima, joka on niin jämäkästi kiinni, ettei edes ammattilaishionnalla lattiaa saada pelastettua. Lautalattia voi myöskin narista, joten osa isännöitsijöistä haluaa lautalattian alle erityispaksun äänieristyksen.

Tämä urbaanin nykynuoren märkä uni, valkoiseksi maalattu lautalattia, jäi nyt saavuttamatta. Kuva täältä.

Parketti

Hyvää: Kaunis "oikea puinen" pinta, joka (katsojasta riippuen) paranee tai pahenee ajan kanssa patinoituessaan. Voi myös myöhemmin hioa/lakata/maalata tarvittaessa. Mukavan ja lämpimän tuntuinen jalan alla. Lisäksi positiivinen tekijä jälleenmyyntiarvoa arvioitaessa.

Huonoa: Pehmeää materiaalia eli naarmuuntuu suht helposti, varsinkin jos on kyseessä lapsi- ja/tai lemmikkieläinperhe. On merkistä ja laadusta riippuen melko hintava vaihtoehto varsinkin laminaattiin verrattuna. Ei kestä vettä, eli ei suositella ainakaan keittiöön tai eteistilaan.

Tämä olisi ollut mun unelmalattia: tamminen Timberwisen parketti kalanruotokuvioon ladottuna. Kuva täältä. Tämä tulee meidän seuraavaan asuntoon, hinnasta viis.

Laminaatti

Hyvää: Edullinen vaihtoehto (vaikka nykyään löytyy todella laadukkaitakin lameja vähän korkeampaan hintaan), helppo asentaa itse, kestävä eli ei naarmuunnu kovin helposti. Kestää paremmin vettä kuin parketti.

Huonoa: Voi tuntua jalan alla viileältä pinnalta (ja keinotekoiselta, riippuen laminaatin laadusta). Ei ole mikään asunnon arvon nostaja.

Mitä valitsimme ja miksi?

Me päädyimme valitsemaan laminaatin edullisen hinnan ja sopivan sävyn löytämisen vuoksi. Satuimme näkemään remontin alkuvaiheessa Bauhausissa aivan täydellisen sävyisen laminaatin, ja monen kuukauden etsinnän ja vertailun jälkeen emme vaan löytäneet parempaa. Olisimme voineet jopa maksaa hieman enemmänkin, jos samasta sävystä olisi löytänyt kestävämpi ja paksumpi versio.

Meidän laminaattimme on siis Bauhausin Parador Basic 200 OAK SANDED MATT KL31, 7mm. KL31 tarkoittaa käyttöluokkaa 31. Yleensä laminaatissa suositellaan olevan vähintään 8mm paksu ja KL32, joka on julkisiin tiloihin soveltuva käyttöluokka, mutta me menimme esteettisyyden perässä ja otimme ohuemman laminaatin. Emme aio asua tässä asunnossa lopun ikäämme, joten ajattelimme laminaatin olevan kelpo vaihtoehto.

Meidän lattia!

Meidän laminaatissamme vaikutuksen teki täydellinen määrä kuviointia (painettua puukuviota sekä ihan fyysistä "röpelöä" lamin pinnassa) ja harmaan ja vaalean puun sopiva väriyhdistelmä. Tämä laminaatti tuntuu jalan alla lähes oikealta puulta röpelön takia!

Tällä hetkellä vaalean harmaat/valkoiset lattiapinnat ovat niin suosittuja, että allekirjoittaneella meinasi mennä ihan kuppi nurin, kun ei meinattu löytää sopivaa sävyä (Parador löydettiin kyllä heti, mutta olisimme halunneet edes yhden potentiaalisen vertailukohdan). En halunnut keltaista tammen sävyä, enkä kylmää ja luonnotonta harmaan sävyä, vaan näiden yhdistelmän joka saisi näyttää niin aidolta puulattialta, kun laminaatti vaan voi näyttää. Halusimme lisäksi lankkulaminaatin eli 1-sauvaisen laminaatin: laminaattipala koostuu vain yhdestä "puupalikasta", eli ei kahdesta tai kolmesta palikasta.

Kuvat Bauhaus.

Lisäksi halusimme laminaatissa olevan mahdollisimman pienet "reunat":

Bauhausista kuvat. Alempi meidän Parador Oak Sanded Mat, ylempi joku harmaa - sori!

Tähän mennessä olemme olleet lattiaan tosi tyytyväisiä, mutta olemmekin suojanneet sitä tosi hyvin. Saa nähdä naarmuttuuko ohut laminaatti kuinka helposti, kun joulukuussa alamme elämään asunnossa oikeasti.

Seinämaalin (ja kattomaalin) valinta

Seinämaalin värin valinta, samaan aikaan sekä äärimmäisen jännä että ahdistava juttu. Seinien väri on yksi suurimmista asunnon sisustuksen ja tunnelman määrittelijöistä, jonka valinnassa ei kannata kiirehtiä.

Meille oli alusta asti selvää, että haluamme vaalean harmaat seinät, mutta se ei ollutkaan niin yksinkertaista. Harmaan eri sävyjä on lukematon määrä, vaihdellen sinertävän harmaasta lilaan taittavaan harmaaseen. Harmaan sävy riippuu siitä, mitä "pastea" väriin on käytetty. Jokainen harmaa pitää sekoittaa joistain väreistä, joten harmaan taittuvuus eri väreihin riippuu siitä, millä tipoilla harmaa on saatu aikaan.

Kuva täältä.

Tällaisia harmaita lähdimme tavoittelemaan. Ei liian beigeä, ei liian sinistä, ei liian tumman harmaata. Liian tumma harmaa + valkoiset karmit tekevät mielestäni asuntoon liian "maalaisromanttisen" tunnelman, jota en missään nimessä halua, joten täydellisen kuulas harmaa oli löydettävä.

Lähdimme tekemään taustatyötä Vantaan K-rauta 75:seen, jossa Tikkurilalla on oma seinämaalipisteensä, jossa voi katsella maalitestereitä erilaisissa valaistuksissa (led-valo, hehkulamppu, luonnonvalo..). Otimme kotiin kymmeniä testereitä ja teippailimme niitä seinään (varjoisiin kohtiin sekä aurinkoisiin kohtiin). Pääasiassa varjoisiin kohtiin, sillä Suomessa on pitkä pimeä talvi, jonka takia asunto on suuren osan vuotta hehkulampun valossa tai muuten vaan hämärässä = halusimme varmistaa, ettei valitsemamme sävy ole liian tumma.

Suuren pohdinnan jälkeen lähdimme ostamaan kolmesta maalista pikku purnukat, joilla teimme testimaalaukset seinään. Testimaalaus kannattaa aina tehdä maalattuun seinään eikä suoraan tasoitteen päälle, sillä tasoite imee maalia itseensä ja saattaa vääristää lopputulosta. Siksi maalasimme vaaleimmalla testimaalillamme ensin reilun neliön kokoisen alueen tasoitettuun seinään (x 2, taas valoisaan kohtaan sekä hämärään kohtaan), jonka annoimme kuivua. Seuraavana päivänä maalasimme tähän neliön alueelle kaikista kolmesta maalista testikohdat.

Muista häivyttää maalitestikohdat hyvin telalla! Jos teet telalla "terävän" testikohdan, kohta saattaa kuultaa läpi vielä parinkin maalikerroksen jälkeen.

Tässä maalaamamme testialueet. Valitettavasti on miltei mahdotonta saada maalisävyt näkymään tässä screenillä samanlailla kuin asunnossamme, mutta nuo antavat jonkin verran osviittaa pulmastamme.

1 = Tikkurilan Höyhen
2 = Teknoksen NCS 1000-N
3 = Tikkurilan Deco Grey-värikartan sävy 1944

Tikkurilan Höyhen (F487) on trendisävy, joka on todella suosittu beigen ja harmaan sekoitus. Luulin aluksi, että tämä on lempparini, mutta jostain syystä meidän asuntomme valossa tämä sävy näytti tunkkaiselta.

Teknoksen NCS 1000-N on ns. neutraali harmaa (N = neutraali). NCS-värikartassa esimerkiksi NCS 1000-Y on harmaa, johon on sekoitettu aavistus keltaista (Yellow) sävyä, joka tekee harmaasta rusehtavan. NCS 1000-N näytti kuitenkin meidän asunnossamme todella sinertävältä, joten tämä sävy poistui laskuistamme.

Tikkurilan Deco Grey 1944 oli villi kortti, jonka nappasimme mukaan spontaanisti. Tämä sävy alkoikin näyttämään meistä molemmista parhaalta ja meinasimmekin jo valita tämän. Pari päivää pohdittuamme aloin kuitenkin pelkäämään, että tuo sävy saa asunnon näyttämään liian tummalta ja pimeältä talvella.

Maalisävyn valinta oli aavistuksen raskas prosessi kahdelle "optimoijalle" - jokaista vaihtoehtoa vatvotaan niin kauan, kunnes löydetään optimaalisin ratkaisu molemmille. Mietimme seinäsävyä oikeasti monta kuukautta, sillä remontin eteneminen maalausvaiheeseen asti kesti niin kauan mm. lunastuslausekkeen vuoksi.

Lopulta olimme jo K-raudan pihassa hakemassa lopullista maalia, kun sanoin, että mites se 1944:stä yksi vaaleampi sävy, olisiko se hyvä. Menimme kauppaan, katsoimme 1943-sävyn testeriä ja ostimme tätä 18 litraa. Monen kuukauden pohdinta vaihtui siis K-raudan pihassa 2 minuutin pohdinnan tuloksena syntyneeseen ratkaisuun, jota ei oltu edes testattu seinään. Tämä kertoo meidän henkisestä tilastamme tuolla hetkellä. :D

Eli valitsimme alavasemman maalin, eli Tikkurila 1943 (näyttää tuossa kuvassa siniseltä, ei kuitenkaan ole sitä). Käytimme Nova 7-maalia, jonka otimme himmeänä. Tällä myös pohjamaalasimme asunnon.

Seinät maalattu kahteen kertaan Tikkurilan Deco Grey 1943-sävyllä.

Katto ja listat maalattiin sävyttämättömällä Teknos Pro-kattomaalilla.

Olemme sävyyn todella tyytyväisiä - se on juuri täydellisen vaalean harmaa, joka ei taita mihinkään tiettyyn sävyyn. Näissä kuvissa sävy saattaa näyttää valosta (ja näytön asetuksista) riippuen vähän sinertävältä tai rusehtavalta, mutta luonnonvalossa ja "oikeassa elämässä" sävy on todella kaunis!

Pariovien kunnostaminen

Seinän sisästä löytämämme pariovet päätettiin heti löytähetkellä ottaa käyttöön olohuoneen ja makkarin väliseksi oveksi. Päätimme kunnostaa ovet itse, koska a) budjetti ja b) vanhojen huonekalujen ja ovien maalaus ja kunnostus on mielestämme kivaa.

Ensimmäinen vaihe oli ovien kuljettaminen kotipaikkaani, jossa on reilusti tilaa tehdä tämän tyylisiä projekteja. Päätimme tehdä ovelle uudet karmit, joten irroitimme ovet karmeistaan.

Ovipeileihin (=koristeupotuksiin) oli naulattu vanerin palasia ennen seinien sisälle piilotusta (ilmeisesti joskus -40-50-luvulla), jotta ovien päälle oltiin saatu rakennettua tasainen seinä. Näitä nauloja oli useita kymmeniä, joten ne piti poistaa ensimmäiseksi.

Seuraavaksi aloimme työstämään oven pintaa. Vanha maali lähti joistain kohdista pois helposti rapsuttamalla, mutta 80 % vanhasta maalista oli tiukasti kiinni. Maalin olisi voinut jättää oveen ja vain maalata uuden kerroksen päälle, mutta halusimme tehdä ovesta mahdollisimman siistin, joten yritimme saada suurimman osan irti. Tähän käytimme "maalinrapsuttajaa", hiontakapulaa sekä kuumailmapuhallinta:

WARNING: Mieletöntä tietoteknistä osaamista havaittavissa tämän GIF:n teossa!

Loistava työkalu maalin rapsuttamiseen!

Palanutta maalia kuumailmapuhaltimen jäljiltä.

Oven pinta kuumailmapolton jälkeen.

Tässä ovet maalausvalmiina.

Seuraavaksi on vuorossa maalaus. Ovet on jo pohjamaalattu, mutta koska ne pitää vielä asettaa lopullisiin karmeihin remontin päätyttyä, emme ole vielä tehneet viimeistelykerrosta.

Pariovien kunnostaminen, osa 2 tulee siis joskus marras-joulukuussa, kun putkiremontti on ohi asunnossamme ja pääsemme viimeistelemään rempan. :)

Kattolistojen valinta + asennus

~~Minulle~~ Meille oli alusta asti selvää, että halusimme asuntoomme koristeelliset ja melko näyttävät kattolistat. Lähes yhtä alusta asti huomasimme, että puusta tehdyt koristekattolistat ovat järkyttävän kalliita.

Mikä neuvoksi? Bauhaus ja styroksilistat!

Kun Eikka aluksi ehdotti styroksilistoja, nyrpistelin naamaani ja mietin, mitähän Glorian Koti-lehden tekijät sanoisivat kuvatessaan asuntoamme kun huomaisivat styroksiset listat. Näin mielessäni sinertävänvalkoiset, "reikäiset" styroksilistat ja ihmettelin, mistä Eikka edes keksi moisen idean. Kunnes aloin selaamaan interwebziä ja Pinterestiä..

Kuva betterhome.fi

Näyttääkö styroksilta? Tutustuttuani asiaan huomasin, että styroksikattolistat ovat melko yleisiä. Lämpesin ja menimme katselemaan rautakauppoihin, millaisia olisi tarjolla.

No, huomasimme myös nopeasti, että Suomessa ei haluta mtn turhia hömpötyksiä kattoon, vaan on aina parempi laittaa suora, 3 cm paksuinen, tylsä puulista sekä kattoon että lattiaan. Toisin sanoen, vain muutamassa K-raudassa (muissa ei käytännössä ollenkaan) oli tasan yhden brändin erikoisia kattolistoja, ja sattumoisin yksikään tämän merkin malleista ei miellyttänyt silmää. Tässä tultiin taas ongelmaan, jonka olemme kohdanneet monesti remontin aikana: Suomen rautakauppojen valikoima on todella samankaltaista toistensa kanssa, ja varsinkin luovemmat "rakennustekniset" sisustusratkaisut loistavat poissaolollaan. Rautakauppojen sisustuspuolet ovat nykyään täynnä maljakoita, valaisimia, erilaisia sisustustyynyjä sekä muuta ns. krääsää, mutta jos haluat löytää erikoisia listoja tai esimerkiksi erikoisempia peitelistojen kulmapaloja, joudut pettymään.

Onneksi oli Bauhaus, josta löysimme oman listamme: Koristelista Giselle.

Lista on styroksia, joka asennetaan paikoilleen liimaamalla. Ja viimeistellään maalaamalla se valkoiseksi (tai siis samalla maalilla, kuin kattokin, ainakin meidän tapauksessa), jolloin viimeinenkin "styroksimaisuus" häviää. Lista ei kuitenkaan ole ihan normaalia styroksia, vaan jämäkämpää materiaalia, joka mahdollistaa esimerkiksi listan jiiriin sahaamisen ilman "styroksimurua".

Seuraava ongelma oli se, oliko parasta maalata listan alle jäävä seinä valmiiksi, ja sitten maalata lista todella varovaisesti valkoiseksi varoen seinää, vai maalata ensin lista ja sitten maalata seinä varovaisesti. Päädyimme maalaamaan ensin katon+listat, ja sitten maalirajaimen avulla maalata seinät.

Ja tässä kuvia valmiista lopputuloksesta (listojen osalta valmiista siis!).

Tässä vaiheessa en ollut näköjään vielä käynyt läpi listojen alaosia seinämaalin kanssa - esimerkiksi tuo kulma siistittiin vielä seinämaalin kera siten, ettei listan alle jäänyt valkoista seinää.

Kuvassa näkyy myös styroksinen rosetti, jollainen ostettiin sekä makuuhuoneen että olohuoneen päävalaisimen juureen.

Hienolla Instagram-muokkauksella sain näkyviin nuo listan kuviot, jotka eivät hämärässä otetuissa valokuvissa muuten näy. Eli seinä ei ole tuon värinen oikeasti. :D

Olemme olleet listoihin TODELLA tyytyväisiä! Niiden avulla tilaan tuli haluttua "vanhanaikaista" tunnelmaa, joka meidän mielestämme sopii 20-luvulla rakennettuun kerrostaloon. Ja kattolistat saivat asunnon näyttämään taas astetta valmiimmalta. :)

Patterien maalaus

Rakastan vanhojen asuntojen vanhoja pattereita. Ne ovat tunnelmallisia ja mitä suurempi patteri, sitä suurempi niiden yläpuolinen ikkunalauta yleensä on. Ja suuret ikkunalaudat ovat ihania, sillä niiden päällä voi istuskella ja katsella ulos, unelmoiden tulevaisuudesta... Tai sitten ikkunalaudan päälle voi asettaa 8 eri tuikkukippoa, parit avaimet, kynsileikkurit, yhden kuolleen Jukka-palmun ja Mäntsälä-Helsinki-junalipun vuodelta 2014. Joka tapauksessa, suuret ikkunalaudat ovat pop.

Asunnossamme on ihanat ikkunalaudat sekä isot, 4-5 kerroksiset/sauvaiset patterit (3 kpl), joiden maalaus oli prioriteettilistalla aika korkealla. Patterit olivat nimittäin järkyttävän näköiset, värinä likainen kerma ja sävynä tupakka + tupakan haju. Patterit kuulemma erityisesti keräävät tupakanhajua, sillä niiden lämpimään, monikerroksiseen pintaan on hajun hyvä pinttyä.

Patterien maalaus kannattaisi teettää ammattilaisella, jolloin patterit voisi irrottaa seinästä ja viedä ammattiauttajalle, joka voisi ruiskumaalata patterit kerralla kuntoon. Meidän tapauksessamme tämä olisi tarkoittanut sitä, että koko kerrostalosta (tai ainakin meidän rapusta) olisi pitänyt sammuttaa vedet patterien irroituksen ja paikalleenlaiton ajaksi. Ja molemmilla kerroilla paikalle olisi pitänyt kutsua putkimies. Kuulosti kalliilta, joten päädyimme toiseen vaihtoehtoon: maalataan itse patterit. Eihän se nyt iso homma ole, eihän?

Keittiön pienen patterin 4 kerrosta "patterisauvoja". Kahdessa muussa patterissa kerroksia oli 5.

Tässä kuvassa näkyy patterien aito väri.

No olihan sekin iso homma. Taas jälleen kerran työtehtävä, joka vaikutti paperilla miellyttävältä ja helpolta, mutta olikin todellisuudessa allekirjoittaneen hermoja eniten kiristävä yksittäinen nakki.

Ylläolevissa kuvissa näkyy lähtötilanne: Likaiset, tunkkaiset, pinttyneet, rakennuspölyn peittämät patterit.

Ensimmäiseksi patterit hiottiin hiekkapaperilla (karheusaste 80), jonka jälkeen imuroin patterit + alustat + seinämät imurilla. Sitten kävin patterit läpi märällä tiskirätillä, jotta sain varmasti kaikki irtopölyt ja kököt pois. Olihan muuten lystiä hioa noita patterivälejä, joihin ei mahtunut kädet tai sormet. Olohuoneen patteri on n. 25 senttiä syvä, joten patterin keskiosan taaimmaiset kerrokset ovat käytännössä mahdottomia saavuttaa.

Tämän jälkeen patterit pohjamaalattiin öljymaalilla (Futura 3), jotta tupakanhaju koteloituisi maalin alle, eikä alkaisi haisemaan syksyllä, kun pattereihin kytketään lämmöt päälle. Maalaamisessa käytin pienintä mahdollista mohair-telaa, joka rautakaupasta löytyi. Mohair-tela on lyhytkarvainen tela, jolla tulee todella tasainen jälki. Mohairtelat ovat ns. telojen aatelisia, eli niistä ei irtoa telakarvoja maalipintaan.

Pohjamaalattu keittiön minipatteri. Tätä oli suorastaan ihana maalata pienen koon vuoksi, sillä pystyin maalaamaan patterin takakerrokset sivusta päin.

Olkkarin megapatteri pohjamaalissa.

Maalaamisessakin oli täysin sama ongelma kuin hiomisessakin: ihmiskäden ei ole mahdollista ylettyä 5-kerroksisen patterin takakerroksiin, joka ovat kaikenlisäksi "muotoillut". Vaikka saisit 31 eri apuvälineen avulla vietyä maalitelan viimeiseen kerrokseen asti, niin telaa nytkyttämälläkään et saa maalia levittymään joka paikkaan patterisauvojen muotoilujen vuoksi. Lisäksi telan takaosiin viemisen aikana kaikki ottamasi maali on jo jäänyt kiinni patterien sivuille.

Tässä vaiheessa v*ttuuntuminen on taattu. Jouduin laittamaan radiota kovemmalle, ettei oma kiroiluni olisi ärsyttänyt mua niin paljon. Kädet ovat aivan poikki telan "nytkyttämisestä", maalia on joka paikassa ja joka kerta kun vaihdat asentoa, näet patterikerrokset uudesta perspektiivistä, jolloin 1000 ja 1 tummaa kohtaa joihin maali ei ole osunut, tulee esiin. Tässä meinasi huumori todellakin loppua. :D

Vaikka patteri näytti edestä päin täydellisen valkoiselta, ei tarvinnut kuin siirtyä 5 senttiä, jolloin kaikki maalittomat kohdat (joita ei ole mahdollista saavuttaa, saatana) iskevät silmään kuin 1000 volttia. Pohjamaalauksessa meni useita tunteja, mutta lopulta olin saanut suunnilleen kaikki väliköt maalin peittoon.

Tässä viimeistelty makuuhuoneen patteri. Termostaatti ja vesiputkien liitokset ovat vielä epäsiistit, sillä tulevassa putkiremontissa ne joudutaan ottamaan irti, joten en käyttänyt niihin turhaa aikaa. Lisäksi takaosassa on jo uutta rakennuspölyä, jee..

Tässä vaiheessa patterisyvennyksen seinät on maalattu vasta yhden kerran, eli patteritausta muuttui tuosta vielä valkoisemmaksi.

Kun pohjamaali oli lopulta saatu levitettyä, patterit kuivuivat muutaman päivän. Sen jälkeen maalasin patterit lopulliseen pintaan Futura 40 maalilla (liuotinohenteinen eli öljy, ei aqua). Vikan maalikerroksen levittäminen oli suorastaan kivaa, sillä enää maalaamattomat kohdat eivät pompanneet esiin pohjamaalauksen takia.

Ja olihan kaikki työ vaivan arvoista, maalatut patterit ovat nimittäin niin kauniit!