Osakaskatselmus

Meillä oli tänään osakaskatselmus, jossa käytiin läpi syyskuussa alkava linjasaneeraus meidän asuntomme osalta urakoitsijafirman projektipäällikön kanssa. Meillä oli vino pino kysymyksiä, joihin toivoimme saavamme myöntävän vastauksen, mutta niiden kanssa ei mennyt ihan niinku Strömsössä.

Meillä on tarkoituksena muuttaa asuntoon heinäkuussa ja asua siinä syyskuun puoleen väliin asti, jolloin lähdemme linjasaneerausta pakoon muutamaksi kuukaudeksi.

Strömsön iloinen puuhajoukko.

Katselmus aloitettiin taloyhtiömme kellaritiloihin tehdyn mallikylpyhuoneen tutkimisella: mitkä materiaalit haluamme vessaan, minkä värisenä, onko kalusteet ok ynnä muuta sellaista kevyttä tiistai-illan päätettävää. Mallikylpyhuoneen konsepti on kieltämättä tosi järkevä ja kätevä, sillä urakkatyömiehet varmaan hyppäisivät vapaaehtoisesti katolta alas jos jokainen asuntokunta kävisi vuorotellen kysymässä materiaaleista. Mutta konsepti on myös omituinen: pimeässä, murhaleffoista vaikutteita imeneessä betoni/tiilipinnalla olevassa kellarissa on pieni ovi, jonka takana on uutuutta hohkaava kylpyhuone valmiina ottamaan pöntöllä istujat avosylin vastaan.

Kerron kylpyhuoneen materiaaleista omassa postauksessaan huomenna, se on kuitenkin ensimmäinen konkreettinen, näkyvä juttu mitä olemme päässeet päättämään tässä remontissa.

Kylpyhuoneen lisäksi kävimme läpi keittiön hanan ja viemärin tilannetta, keittiöremontin aikataulua putkirempan aikana, sähkö- ja datakaapin sijainnit ja kaikkea yleissettiä lähinnä sähköihin liittyen. Selvisi, ettemme voi tehdä keittiöremonttia ennen linjasaneerauksen valmistumista, sillä juuri uusittu keittiö pitäisi osittain purkaa siksi ajaksi kun viemärit pistetään kuntoon. Tämä oli "takaisku" nro 1.

Hyvänä asia saimme selville sen, että kun vesijohdot + hana on nyt vedetty noin "ylös" eikä tiskialtaan tasolle, niin vesipisteen siirtäminen, jonka haluaisimme luultavasti tehdä, on helpompaa. 

Seuraavana tuli netti- ja antennijohtojen veto. Alkuperäinen idea oli, että vedämme mahdollisimman paljon sähköä uuden väliseinän sisään, jolloin kaikkea ei tarvitsisi tehdä pintasähköinä eli seinä- ja kattopinnassa menevinä johtoina. No, tämäkään ei kuulostanut projektijohtajan mielestä hyvältä, sillä nämä nimenomaiset johdonvedot tulee tekemään ulkopuolinen urakoitsija ja tämä haluaa varmistua, että kaikki tehdään niin kuin pitää = linjasaneerausfirma ja taloyhtiö kun ovat vastuussa sähköistä. Muuten saamme kyllä vetää itse sähköt (ja meidän pitääkin), mutta netti/antennijohdot ovat eri asia.

Tämä tarkoittaa sitä, ettemme voisi viimeistellä väliseinää vaan se pitäisi jättää "auki", jotta linjasaneerauksen aikana urakkaan kuuluva sähkäri tulisi vetämään muutaman johdon seinän sisälle. 

Ratkaisu tällä hetkellä: ajattelimme vetää johdot normaalisti väliseinän sisälle pintaremontin aikana kesällä. Kun sitten urakoitsija tulee vetämään omat johtonsa syys-lokakuussa, niin puramme ne myöhemmin. Kuulostaa naurettavalta, mutta projektinjohtajakin hymähteli hyväksyvänä kun kerroimme hänelle tämän ajatuksen.

Kuva havainnollistaa asunnon tämänhetkisten sähköjohtojen tilanteen: roikkuvat ilmavasti ilmassa.

Kolmas "takaisku" oli se, että keittiön ja olohuoneen välisessä kiinteän komeron seinässä (joka on nyt jo purettu auki) on ihmeellisiä putkia, jotka menevät lattiasta kattoon. Luulimme ettei niille tehdä mitään, koska ne ovat lämmitysputkia eivätkä liity veteen (vesiputkille linjasaneerausfirma tekisi jotain). Olisimme siis tehneet niille jonkinlaisen kotelon ja jättäneet ne sinne oman onnensa nojaan. No, nyt projekinjohtaja olikin sitä mieltä että ne tulee purkaa, jonka takia emme voi tehdä uutta lattiaa siihen osaan huoneistoa ollenkaan, sillä linjasaneerausfirman pitää purkaa putket - joskus syyskuun-marraskuun aikana.

Putket sijaitsevat siis tässä:

No, eivät nämä mitään oikeita takaiskuja ole - niitä meillä ei ole vielä ollutkaan. Ja uskon, että kunhan päästään nyt remontissa eteenpäin niin keksimme näillekin "ongelmille" jonkun luovan ratkaisun.

Seuraavaksi remontissa on vuorossa karmien irrotus ja putsaus kananpaskaseinästä ja siivoustalkoot, joihin saamme huomenna apua käsivoimien ja avolavan verran. Jeeee!

 

Pari sanaa asbestista

Asbesti, lähes kaikille tuttu sana jollain tasolla. Kuka tahansa on voinut olla oman elämänsä remonttireiska toteamalla asiaankuuluvan pahaenteiseen sävyyn, ”jaa-a, voi olla asbestia noissa putkissa”, tietämättä asiasta yhtään sen enempää (kuten minä).

Asbestilla tarkoitetaan Wikipedian mukaan ”kuitumaista silikaattimineraalia, jota on käytetty rakennusmateriaalina, koska sillä on hyvät palonkesto-ominaisuudet, se on hyvä lämmön- ja sähköneriste ja se parantaa tilojen akustisia ominaisuuksia. Asbestia on käytetty rakentamisessa mm. putkieristeissä, ruiskutettuna eristeenä, tasoitteissa, kiinnityslaasteissa, maaleissa, liimoissa, rakennuslevyissä, ilmastointi­kanavissa, muovimatoissa, saumauslaasteissa, kaakeleissa, ovissa, sekä vesikatto- ja julkisivumateriaaleissa.”

Keittiön välitilan kaakelit: danger zone.

Asbesti on rikkoutuessaan pölyksi tosi vaarallista ja myrkyllistä, jos se menee keuhkoihin asti. Tätä ei vaan tiedetty ennen: Suomessa asbesti kiellettiin kokonaan vasta -94.

Kun ostimme asunnon, kuvittelin ettei siellä ole asbestia, olihan kerrostalo rakennettu vuonna 1928 ja asbestin kulta-aika oli 60-70-luvulla. Olimme olleet asunnossa ensimmäistä kertaa n. 15 sekuntia kun mies sanoi yhden komeron putkista, että älä sitten mene pöllyttämään (tai esim. nuolemaan) noita, noi on päällystetty asbestilla. Jipii.

Sitten tärkeää ja kallista infoa kaikille vuonna 2016 remontoiville:

2015-2016 vuodenvaihteessa tuli voimaan uusi, entistä asbestilakia muuttava laki, joka käytännössä pakottaa kaikki ennen vuotta 1988 rakennettujen talojen/asuntojen omistajat tekemään asbestikartoituksen remontoidessa, jos pintamateriaaleihin kajotaan. Asbestia ei saa myöskään purkaa kukaan muu kuin asbestipurkuluvan haltija ja taloyhtiön isännöitsijät valvovat tätä asiaa.

Asunnon remontista piti tehdä taloyhtiölle perusteellinen suunnitelma ennen aloittamista. Suunnitelman palauttamisen jälkeen pidimme remontin aloituspalaverin isännöitsijän kanssa, jonka kanssa sovittiin asbestikartoituksesta ja mahdollisista jatkotoimenpiteistä. Sitten vaan asbestinäytteitä ottamaan! Otimme asbestinäytteet jokaisesta muovimatosta (3 kpl) ja keittiön välitilan kaakeleista. Tämä hupi maksaa n. 100 € / näyte. Ja jos asbestia löytyy, asbestinpurku maksaa vielä enemmän: puhutaan siis tuhansista.

Yleensä tätä kuvaa käytetään kun HALUTAAN maksaa jostain tosi kovasti.

Jos asbestia löytyy, toinen vaihtoehto onkin edukkaampi: asbesti ei ole vaarallista, jos siihen ei koske tai sitä ei riko, joten asbestit voi jättää lattian rauhaan ja rakentaa päälle uusi, entistä ehompi lattia. Inhottavalta tuntuva, mutta pienehkön budjetin kanssa remontoiville erittäin potentiaalinen ratkaisu.

Miten meillä kävi?

Muovimattojemme alla on lautalattia, jonka kunnosta ei ole varmuutta, mutta olisimme halunneet ottaa sen silti esiin. Näin jo silmissäni kuinka koko sisustus siirtyisi nextille levelille lautalattian saadessa valkoisen maalipinnan. Glorian Koti ja Sköna Hem, täältä tullaan! Asuntonäyttöjä kiertäessä tuntui myös siltä, ettet voi olla true Kalliolainen ellet omista valkoisia lautalattioita.

Onneksi seinistä ei tarvinnut ottaa asbestinäytettä.

EDIT // löysinkin komerokuvan, jossa näkyy alkup. lautalattia.

Keittökomeron lattialla näkyy alkuperäistä lautalattiaa.

Lautalattiasuunnitelmat muuttuivat sahanpuruksi, kun a) lautalattia ei jatkunutkaan väliseinien alla, eli lattialaudat olivat katkottuja ja väliseinien alla oli usean sentin laudaton alue ja b) tavallaan meidänkin yhdestä muovimatosta löytyi asbestia. Buu.

Tyylissä ja kauneudessa pätee sanonta: jos et voi peittää, korosta. Asbestilattioissa sama sanonta menee: jos ei ole massia asbestipurulle, peitä.

Parkettiostoksille siis mars! 

Väliseinien purkaminen ja kananpaska.

Ei jumalauta. 

Tämä lause toistui mielessäni, kun aloimme hajottamaan väliseiniä. Olin kyllä tietoinen, että väliseinämme ovat kananpaskaseinää aka lugino-massaa, mutta en ollut ajatellut sitä loppuun asti: mielessäni väliseinä siis koostui edelleen laudasta ja levyistä, jotka hakataan irti ja nostetaan jätesäkkiin, olinhan nähnyt näin tehtävän. Ei haittaisi, vaikka tapetti lähtisi pieninä paloina irti, onhan se verrattain helppoa siivottavaa. Tämän tyylisissä väliseinissä purkamisessa meneekin n. sekunti. NOT IN THIS CASE.

Välihuomautus: Minä rakastan ajatusta, että olen ummikkona remppaamassa. On ihanaa oppia uusia käytännön taitoja, varsinkin kun olen aina rakastanut ajatusta remontoimisesta (ja olen kuitenkin seurannut omakotitalon remontteja sivusta). On kuitenkin kivaa olla "tietämätön" ja oppia käytännössä. Joten vaikka tässä väliseinäprojektissa opinkin, että on todellakin eri asia purkaa kananpaskaseinä vs laudasta ja levystä tehty kevyt väliseinä, ja että roskan ja murskan määrä on lannistava, olen silti salaa innoissani siitä. Nämä ovat meidän aiheuttamiamme roskia! (huom. palaan lukemaan tätä 2 kk päästä, katotaan oonko näin innoissani..)

Kananpaska eli lugino on valmistettu kipsistä, koksikuonasta, hiekasta ja liimasta. Käytännössä se näyttää ja tuntuu pienissä osissa kevyeltä kivimassalta, mutta suurissa erissä se muuttuu painavaksi kuin synti.

Tältä näyttää ensimmäiset lekan lyönnit kananpaskaseinässä. Fiilikset olivat kuplivan innostuneet, YEAAAH, tässä sitä rempataan ja kaadetaan seinää! Lekan iskeminen seinään aikaansai mielettömät kicksit ja tuntui, että tätähän voisi tehdä kaikki kuinka monia tunteja. Seinä pieneni silmissä ja aloimme jo miettimään kuinka "remontti valmistuu alta aikayksikön".

Tässä vielä kananpaskaseinää lähietäisyydeltä kuvattuna.

Seinään kannattaa moukaroida kuvassa näkyviä "katkoviivoja", jonka avulla seinästä kaatuisi isompi pala kerralla. Tässä vaiheessa pölyä ja kivimurua alkoi olemaan jo jonkin verran, mutta olimme silti intoa täynnä.

Vähitellen saimme muodostettua lekalla "ympyrän", eli pystyimme kaatamaan seinän yhdellä iskulla.

Wooo! Siinä se. Onneksi mieheni tajusi laittaa yhden tapettiroska-jätesäkin tippuvan seinän alle, tömähdys oli nimittäin aivan jäätävä. Note to ourselves: ensi kerralla pehmustetta voisi olla enemmänkin. Näin painajaisia koko seuraavan yön, kuinka alakerran naapureiden kattorappaus on nyt tippunut tuon tömähdyksen takia ja meidät haastetaan oikeuteen ja vakuutus ei korvaa mitään ym. Tilannetta ei parantanut, kun joskus yöllä klo 01 mies sanoi: "ehkä ne naapurit on matkoilla ja koko niiden katto on tippunut alas, mutta kuullaan siitä vasta viikon päästä".

Kiitos.

Seinä näyttää parin sentin paksuiselta, mutta oikea paksuus näkyy ylläolevassa kuvassa maassa makaavasta seinän kappaleesta (n. 10 cm).

Kuvassa näkyy alkuperäiset pariovet, jotka oli piilotettu tapettien alle.

Tämän vaiheen jälkeen aloimme jo hahmottamaan miltä asunto tulee näyttämään väliseinien kaadettua. Tämän vaiheen jälkeen menimme myös lähi-Alepaan näyttäen spurguilta, jotka asuvat asbestijätteen keskellä, ja ostimme uunipizzat viimeisillä voimillamme. Kassa katseli meitä katse myötätuntoa tihkuen ja tunsimme olevamme maailman ensimmäisiä, urhoollisia remontoijia.

Kuvassa ei ole epätoivoista itkua tihrustava mies, vaan levy-tapetti-naula-hässäkkää setvivä mies.

Kuvissa olemme jo siivoilleet useamman tunnin ja vieneet kivimurskaa pois. Ja siitä voisi edelleen rakentaa toisen Kiinan muurin. Ylläolevassa kuvassa tuota roskaa ja murskaa on n. 10-20 cm kerros. Millä tuota on tarkoitus lapata säkkeihin?! Ja miten kevyt murska voi isoon säkkiin pakattuna painaa yhtäkkiä miljoona tonnia?

Seuraava etappi on muodostaa joku järkevä suunnitelma murskan poiskuskaamiselle: minä en voi kipeän selkäni takia nostella painavia murskasäkkejä, eikä meillä ole täällä käytössä avolavaa/pakettiautoa/peräkärryä. Täytyy siis a) keksiä tapa raahata säkit 5. kerroksesta katutasoon ja b) kuinka saada murskasäkit kadulta kaatopaikalle. Tällä hetkellä asunto on niin täynnä jätesäkkejä, että osa täytyy saada pois ennen siivousurakan jatkamista.

Kaikesta huolimatta fiilis remontin suhteen on edelleen 10/10!

Tapettien poisrepimisen riemu

Seuraavaksi remontissa oli vuorossa listojen ja tapettien poisto, vanhojen seinälevyjen poisto ja väliseinien kaataminen. Olin käyttänyt valehtelematta tunteja yrittäessäni googlettaa pro tips seinän kaatamiseen ja tapettien poistamiseen. Selvästi ihmiset poistelevat tapetteja harva se päivä kun tylsistyvät, mutta googlen perusteella kukaan kerrostalossa asuva ei ole ikinä kaatanut seinää itse. Luultavasti tämä johtui ainoastaan huonoista hakusanoistani..

Onneksi on olemassa perhe, mm. miehen osaavat veljet, jotka muutamalla puhelinsoitolla ohjeistivat meidät alkuun ja oma perheeni, joka lainasi työvälineitä jotka olisivat riittäneet kartanon rakentamiseen.

Meillä oli onni matkassa tapettien suhteen, nimittäin n. 70 % asunnon tapeteista lähti käytännössä repimällä. Osaa tapeteista kokeilin kastella vesi+fairy-yhdistelmällä, mutta se ei auttanut merkittävästi. Yhdessä seinässä liisterinä oltiin käytetty jtn Niiskun ihmeliimaa (muistatteko, se liima jonka takia Niiskuneiti veti jäätävät raivarit?), jonka takia YHDESSÄ seinässä on tälläkin hetkellä vielä yksi kerros tapettia. Ei vaan millään viitsisi hakea tapetinpoistoainetta sitä yhtä seinää varten.

Tästä seinästä tapetti lähti irti about puhaltamalla siihen.

Levyjä repimässä.

Listat revittiin ja katkottiin. Etualalla näkyy Hong Kongista ostettu rakennuspalju aka iso suorikulmainen ämpäri, on muuten hiton kätevä kaikkeen rakennussälän ja roskan kuljettamiseen.

Suuri yllättävä (?!) tekijä tässä vaiheessa (ja myöskin seinän purkamisessa, siitä lisää myöhemmin) oli roskan määrä. Vaikka tapetti lähti helposti irti, se mureni pieneksi pölyksi ja paloiksi. Tietysti näissä tapeteissa oli mukana myös murenevaa gyproc-esi-isä-levyä ja vanhoja ruosteisia nauloja, jottei siivoaminen olisi liian kivaa. Clas Ohlsonin ekstrasuperkestävät siniset jätesäkit tulivat tutuiksi tässä vaiheessa. Lisäksi onnistuin astumaan oikein kunnon ruosteisen naulan päälle sekä pistelemään niillä käsivarsiani (jäykkäkouristusrokote oli onneksi voimassa..).

Lisäksi yllätti se, kuinka paljon erilaisia pintamateriaaleja kätkeytyy tapettien alle. Revimme pois keskimäärin 5 erilaista tapettia ja lisäksi välillä tuli vastaan jtn laastilta näyttävää; välillä ikään kuin olisi ohutta kipsiä ottanut pois (huom. näissä ei ollut asbestivaaraa, tämä oli tutkittu jo taloyhtiön puolelta). Aloittelijana oli vaikeaa tajuta oliko joku vaikeasti irroitettava pinta a) sitkeää tapettia b) laastia tai muuta outoa ainetta) c) gyprocia vai d) esiin tullut seinän pinta eli meidän tapauksessamme kananpaskaseinää (tästäkin lisää myöhemmin). Enhän halunnut lähteä hajottamaan sitä seinää, jonka aiomme kunnostaa ja maalata.

Huomaa kyllä, että ammattilainen on ollut liikenteessä!

Lunastuslauseke ja asunnon alkuperäiskuvat

Lähdimme suunnittelemaan remonttia jo hyvissä ajoin ennen toimeen tarttumista, sillä kerrostalomme yhtiöjärjestykseen oli kirjattu minulle ennalta tuntematon asia, lunastuslauseke. 

Ruhtinaallisen kokoinen keittiö alkuperäisasussaan (ja ihana kiinteä kaappi!)

Tämä tarkoitti sitä, että allekirjoitettuamme ostoasiakirjat jouduimme odottamaan 12 päivää (huom., kerrostalomme yhtiöjärjestyksemme mukainen aika; voi olla pidempikin), että lunastusaika umpeutuu ja asunto on oikeasti meidän. Näiden 12 päivän aikana kuka tahansa samassa osakeyhtiössä asuva olisi voinut lunastaa asuntomme itselleen ns. "etuosto-oikeudella" ja samalla hinnalla millä saimme asunnon. 

"Olohuone" eli alkup. pohjapiirustuksen isoin huone vanhanajan kylmäkaapin kera. Ja bonuksena seksikäs boordi katonrajassa! Kuvan ikkuna on oikeasti todella suuri - se näyttää näissä kuvissa minimaaliselta. Tämä on siis tuleva makuuhuone.

Onneksi saatiin verhot ja lamppu kaupan päälle, ei tarvitse ostaa uusia :) :)

Henkilökohtainen mielipiteeni: lunastuslauseke on aivan äässistä. Jos taas naapuriasunto tulee joskus myyntiin: lunastuslauseke rokkaa.

Onneksi kukaan ei halunnut lunastaa asuntoa, joten samana päivänä kun asia ratkesi, ryntäsimme kämpälle repimään tapetteja ja niiden alta löytyviä gyproc-levyjen esi-isiä.

Rööki on jees sisällä. Edellinen omistaja rakasti tauluja, sekin on tosi jees.

Lunastuslausekkeen aikana asunnossa ei kannata tehdä minkäänlaista suurempaa remonttia, koska jos asunto lunastetaan, et saa remonttiin kuluneita rahoja takaisin. Lisäksi asunnon uusi omistaja voi pahimmassa tapauksessa vaatia vahingonkorvauksia, varsinkin jos esimerkiksi väliseiniin on kajottu.

Nämä 12 päivää pakottivat meidät suunnittelemaan rempan huolella, koska emme voineet olla tekemättä mitään, mutta emme voineet tehdä asunnollekaan mitään. Excelit lauloivat ja K-rauta & Bauhaus tulivat tutuiksi. Vietimme myös paljon aikaa asunnolla tuijottaen seiniä ja kuvitellen, miltä asunto ehkä joskus 6 kuukauden päästä näyttää, kun remontti ja tuleva linjasaneeraus aka putkiremontti ovat ohi. 

Ehdimme myös hahmotella yleistä remonttifilosofiaamme: haluamme kunnioittaa kerrostalon vanhaa ikää ja muutenkin remontoida kämpän sen alkuperäistä tyyliä kunniottaen, säilyttäen mahdollisimman paljon vanhaa. 

Keittiössäkin on onneksi ikkuna! Ja suunnitelmia hankaloittava viistoseinä.

Asunnon alkuperäiset puiset peiliovet ovat todella hyvässä maalikunnossa. Huomatkaa cool sininen muovimatto.

Tarinan opetus: tsekatkaa aina löytyykö lunastuslauseketta. Ja valmistautukaa henkisesti siihen, että asunto voidaan tosiaan lunastaa.

Pohjapiirustus ennen ja (toivottavasti) jälkeen remontin

Uuden asuntomme pohja on vähintäänkin mielenkiintoinen: asunnossa on asunut sodan jälkeen samanaikaisesti kaksi perhettä, jonka takia alkuperäisessä pohjapiirustuksessa on tehty ikään kuin käytävä kahteen eri huoneeseen.

Sisääntullessa näkyy siis pitkä käytävä. Nykyisen ihanne-asuntopohjan mukainen tämä järjestely ei myöskään ole, sillä keittiökomero jää "makuuhuoneen" kanssa samaan tilaan. Jos siis isoimman huoneen ajatellaan olevan olohuone.

Tämän takia haluammekin muuttaa huonejärjestystä näin:

Käytävä lähtee ja kaikki mahdolliset pienet seinät kaadetaan. Iso väliseinä siirretään siten, että makuuhuone jää huoneiston perälle mahdollisimman pieneksi. Tämä järjestys mahdollistaa myös kiinteän viinikaapin kylmäkaapin siirtymisen makuuhuoneesta olohuoneen puolelle (pohjapiirustuksessa ikkunoiden välissä). Lisäksi pohjakuvasta poiketen siirrämme makuuhuoneen oviaukon (alkuperäiset pariovet!) lähelle ikkunaseinää.

Keittiön oviaukko puretaan ja keittiön tasoa jatketaan olohuoneen puolelle. Korkeaa seinää tasojen taakse ei tule, ettei iso olohuoneen ikkuna blokkaannu, eli teemme jonkunlaisen saarekeratkaisun. Keittiöön jätetään syvä ja iso kiinteä kaappi, koska a) rakastan vanhojen asuntojen kiinteitä kaappeja b) jumalauta se on ISO (jatkuu kattoon asti eli n. 3m korkealle). Kaappiin mahtuu surutta astiat, kuivaruoat ja kaikki elintärkeät keittiötarvikkeet kuten paninigrilli ja sodastream.

Eteisestä puretaan (valitettavasti) yksi kiinteä komero, jotta eteisestä tulee valoisampi ja avara. Tämänhetkisen vuokra-asuntomme eteinen on kuin myyränkolo: pimeä, kapea ja aina täynnä hiekkaa. Siksi haluan uuteen kämppään eteiseen valoa ja avaruutta.

Heippa!

Tämän blogin tarkoituksena on dokumentoida meidän eka remppa. Emme ole aiemmin remontoineet oikeastaan mitään (satunnaista huonekalujen maalaamista lukuunottamatta), joten projektista tulee varmasti mielenkiintoinen. Onneksi lähipiiristä löytyy sähkömiestä, ammatti-remppaajaa ja maalaajaa, eli ihan pulassa emme ole. Ja ainahan on suomi24, vauva.fi, youtube ja rintamamiestalo.fi.

Lyhyesti taustasetit: Ostimme äskettäin 1920-luvulla rakennetusta kerrostalosta itsellemme kaksion, joka oli kauniisti sanottuna elämää nähnyt. Tupakan keltaistamat tapetit toivat oman pikantin lisänsä asuntoon, jonka seiniin, lattiaan tai kattoon en halunnut koskea paljain käsin (tai ilman hazmat suitia), kun ensimmäisen kerran astuimme sisään.

Korkeat huoneet, leveät ikkunalaudat, isot ikkunat ja asunnon henki kuitenkin kietoivat meidät asuntoihastuspöhnään, johon vaivuttuamme emme päässeet enää pois.

Blogi seuraa siis remonttia alkutekijöistä lähtien: väliseinien purut, asbestinäytteiden ottaminen ym. raportoidaan tarkasti, jotta tästä olisi hyötyä muillekin. Nimimerkillä "miten kaadetaan seinä" tuottaa melkoisen erilaisia hakutuloksia.

Tervetuloa raksalle!