Minkälainen lattia?

Heti, kun olimme tehneet päätöksen olla purkamatta asbestimuovimattoa pois lattioista, päätimme laittaa laminaatin lattiaan. 

Tässä lyhyesti eri lattioiden hyvät ja huonot puolet ihan mutu-tuntumalla ja rautakauppojen myyjiltä oppineena:

Lauta/lankkulattia

Hyvää: Kaunis puinen pinta, joka paranee vanhetessaan. Pinnan voi hioa/maalata myöhemmin ja näin uudistaa koko lattian ja asunnon tyylin ns. pienellä vaivalla. Mukavan (ja lämpimän) tuntuinen jalan alla. Jälleenmyyntiarvoa nostava tekijä.

Huonoa: Jos vanhan lautalattian kunnostaa, täytyy hiomiseen palkata joko ammattilainen tai sitten ammattilaishiomakone, ja tämä maksaa. Lisäksi vanhasta pinnasta ei välttämättä saa juuri halutun näköistä, sillä vanha on aina vanha ja puu reagoi aina uniikilla tavalla. Joskus vanhan lautalattian päällä on ollut muovimatto + liima, joka on niin jämäkästi kiinni, ettei edes ammattilaishionnalla lattiaa saada pelastettua. Lautalattia voi myöskin narista, joten osa isännöitsijöistä haluaa lautalattian alle erityispaksun äänieristyksen.

Tämä urbaanin nykynuoren märkä uni, valkoiseksi maalattu lautalattia, jäi nyt saavuttamatta. Kuva täältä.

Parketti

Hyvää: Kaunis "oikea puinen" pinta, joka (katsojasta riippuen) paranee tai pahenee ajan kanssa patinoituessaan. Voi myös myöhemmin hioa/lakata/maalata tarvittaessa. Mukavan ja lämpimän tuntuinen jalan alla. Lisäksi positiivinen tekijä jälleenmyyntiarvoa arvioitaessa. 

Huonoa: Pehmeää materiaalia eli naarmuuntuu suht helposti, varsinkin jos on kyseessä lapsi- ja/tai lemmikkieläinperhe. On merkistä ja laadusta riippuen melko hintava vaihtoehto varsinkin laminaattiin verrattuna. Ei kestä vettä, eli ei suositella ainakaan keittiöön tai eteistilaan. 

Tämä olisi ollut mun unelmalattia: tamminen Timberwisen parketti kalanruotokuvioon ladottuna. Kuva täältä. Tämä tulee meidän seuraavaan asuntoon, hinnasta viis.

Laminaatti

Hyvää: Edullinen vaihtoehto (vaikka nykyään löytyy todella laadukkaitakin lameja vähän korkeampaan hintaan), helppo asentaa itse, kestävä eli ei naarmuunnu kovin helposti. Kestää paremmin vettä kuin parketti. 

Huonoa: Voi tuntua jalan alla viileältä pinnalta (ja keinotekoiselta, riippuen laminaatin laadusta). Ei ole mikään asunnon arvon nostaja. 

Mitä valitsimme ja miksi?

Me päädyimme valitsemaan laminaatin edullisen hinnan ja sopivan sävyn löytämisen vuoksi. Satuimme näkemään remontin alkuvaiheessa Bauhausissa aivan täydellisen sävyisen laminaatin, ja monen kuukauden etsinnän ja vertailun jälkeen emme vaan löytäneet parempaa. Olisimme voineet jopa maksaa hieman enemmänkin, jos samasta sävystä olisi löytänyt kestävämpi ja paksumpi versio.

Meidän laminaattimme on siis Bauhausin Parador Basic 200 OAK SANDED MATT KL31, 7mm. KL31 tarkoittaa käyttöluokkaa 31. Yleensä laminaatissa suositellaan olevan vähintään 8mm paksu ja KL32, joka on julkisiin tiloihin soveltuva käyttöluokka, mutta me menimme esteettisyyden perässä ja otimme ohuemman laminaatin. Emme aio asua tässä asunnossa lopun ikäämme, joten ajattelimme laminaatin olevan kelpo vaihtoehto.

Meidän lattia!

Meidän laminaatissamme vaikutuksen teki täydellinen määrä kuviointia (painettua puukuviota sekä ihan fyysistä "röpelöä" lamin pinnassa) ja harmaan ja vaalean puun sopiva väriyhdistelmä. Tämä laminaatti tuntuu jalan alla lähes oikealta puulta röpelön takia!

Tällä hetkellä vaalean harmaat/valkoiset lattiapinnat ovat niin suosittuja, että allekirjoittaneella meinasi mennä ihan kuppi nurin, kun ei meinattu löytää sopivaa sävyä (Parador löydettiin kyllä heti, mutta olisimme halunneet edes yhden potentiaalisen vertailukohdan). En halunnut keltaista tammen sävyä, enkä kylmää ja luonnotonta harmaan sävyä, vaan näiden yhdistelmän joka saisi näyttää niin aidolta puulattialta, kun laminaatti vaan voi näyttää. Halusimme lisäksi lankkulaminaatin eli 1-sauvaisen laminaatin: laminaattipala koostuu vain yhdestä "puupalikasta", eli ei kahdesta tai kolmesta palikasta.

Kuvat Bauhaus.

Lisäksi halusimme laminaatissa olevan mahdollisimman pienet "reunat":

Bauhausista kuvat. Alempi meidän Parador Oak Sanded Mat, ylempi joku harmaa - sori!

Tähän mennessä olemme olleet lattiaan tosi tyytyväisiä, mutta olemmekin suojanneet sitä tosi hyvin. Saa nähdä naarmuttuuko ohut laminaatti kuinka helposti, kun joulukuussa alamme elämään asunnossa oikeasti.

Seinämaalin (ja kattomaalin) valinta

Seinämaalin värin valinta, samaan aikaan sekä äärimmäisen jännä että ahdistava juttu. Seinien väri on yksi suurimmista asunnon sisustuksen ja tunnelman määrittelijöistä, jonka valinnassa ei kannata kiirehtiä.

Meille oli alusta asti selvää, että haluamme vaalean harmaat seinät, mutta se ei ollutkaan niin yksinkertaista. Harmaan eri sävyjä on lukematon määrä, vaihdellen sinertävän harmaasta lilaan taittavaan harmaaseen. Harmaan sävy riippuu siitä, mitä "pastea" väriin on käytetty. Jokainen harmaa pitää sekoittaa joistain väreistä, joten harmaan taittuvuus eri väreihin riippuu siitä, millä tipoilla harmaa on saatu aikaan.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Tällaisia harmaita lähdimme tavoittelemaan. Ei liian beigeä, ei liian sinistä, ei liian tumman harmaata. Liian tumma harmaa + valkoiset karmit tekevät mielestäni asuntoon liian "maalaisromanttisen" tunnelman, jota en missään nimessä halua, joten täydellisen kuulas harmaa oli löydettävä.

Lähdimme tekemään taustatyötä Vantaan K-rauta 75:seen, jossa Tikkurilalla on oma seinämaalipisteensä, jossa voi katsella maalitestereitä erilaisissa valaistuksissa (led-valo, hehkulamppu, luonnonvalo..). Otimme kotiin kymmeniä testereitä ja teippailimme niitä seinään (varjoisiin kohtiin sekä aurinkoisiin kohtiin). Pääasiassa varjoisiin kohtiin, sillä Suomessa on pitkä pimeä talvi, jonka takia asunto on suuren osan vuotta hehkulampun valossa tai muuten vaan hämärässä = halusimme varmistaa, ettei valitsemamme sävy ole liian tumma.

Suuren pohdinnan jälkeen lähdimme ostamaan kolmesta maalista pikku purnukat, joilla teimme testimaalaukset seinään. Testimaalaus kannattaa aina tehdä maalattuun seinään eikä suoraan tasoitteen päälle, sillä tasoite imee maalia itseensä ja saattaa vääristää lopputulosta. Siksi maalasimme vaaleimmalla testimaalillamme ensin reilun neliön kokoisen alueen tasoitettuun seinään (x 2, taas valoisaan kohtaan sekä hämärään kohtaan), jonka annoimme kuivua. Seuraavana päivänä maalasimme tähän neliön alueelle kaikista kolmesta maalista testikohdat.

Muista häivyttää maalitestikohdat hyvin telalla! Jos teet telalla "terävän" testikohdan, kohta saattaa kuultaa läpi vielä parinkin maalikerroksen jälkeen.

Tässä maalaamamme testialueet. Valitettavasti on miltei mahdotonta saada maalisävyt näkymään tässä screenillä samanlailla kuin asunnossamme, mutta nuo antavat jonkin verran osviittaa pulmastamme.

1 = Tikkurilan Höyhen
2 = Teknoksen NCS 1000-N
3 = Tikkurilan Deco Grey-värikartan sävy 1944

Tikkurilan Höyhen (F487) on trendisävy, joka on todella suosittu beigen ja harmaan sekoitus. Luulin aluksi, että tämä on lempparini, mutta jostain syystä meidän asuntomme valossa tämä sävy näytti tunkkaiselta.

Teknoksen NCS 1000-N on ns. neutraali harmaa (N = neutraali). NCS-värikartassa esimerkiksi NCS 1000-Y on harmaa, johon on sekoitettu aavistus keltaista (Yellow) sävyä, joka tekee harmaasta rusehtavan. NCS 1000-N näytti kuitenkin meidän asunnossamme todella sinertävältä, joten tämä sävy poistui laskuistamme.

Tikkurilan Deco Grey 1944 oli villi kortti, jonka nappasimme mukaan spontaanisti. Tämä sävy alkoikin näyttämään meistä molemmista parhaalta ja meinasimmekin jo valita tämän. Pari päivää pohdittuamme aloin kuitenkin pelkäämään, että tuo sävy saa asunnon näyttämään liian tummalta ja pimeältä talvella.

Maalisävyn valinta oli aavistuksen raskas prosessi kahdelle "optimoijalle" - jokaista vaihtoehtoa vatvotaan niin kauan, kunnes löydetään optimaalisin ratkaisu molemmille. Mietimme seinäsävyä oikeasti monta kuukautta, sillä remontin eteneminen maalausvaiheeseen asti kesti niin kauan mm. lunastuslausekkeen vuoksi.

Lopulta olimme jo K-raudan pihassa hakemassa lopullista maalia, kun sanoin, että mites se 1944:stä yksi vaaleampi sävy, olisiko se hyvä. Menimme kauppaan, katsoimme 1943-sävyn testeriä ja ostimme tätä 18 litraa. Monen kuukauden pohdinta vaihtui siis K-raudan pihassa 2 minuutin pohdinnan tuloksena syntyneeseen ratkaisuun, jota ei oltu edes testattu seinään. Tämä kertoo meidän henkisestä tilastamme tuolla hetkellä. :D

Eli valitsimme alavasemman maalin, eli Tikkurila 1943 (näyttää tuossa kuvassa siniseltä, ei kuitenkaan ole sitä). Käytimme Nova 7-maalia, jonka otimme himmeänä. Tällä myös pohjamaalasimme asunnon.

Seinät maalattu kahteen kertaan Tikkurilan Deco Grey 1943-sävyllä.

Katto ja listat maalattiin sävyttämättömällä Teknos Pro-kattomaalilla.

Olemme sävyyn todella tyytyväisiä - se on juuri täydellisen vaalean harmaa, joka ei taita mihinkään tiettyyn sävyyn. Näissä kuvissa sävy saattaa näyttää valosta (ja näytön asetuksista) riippuen vähän sinertävältä tai rusehtavalta, mutta luonnonvalossa ja "oikeassa elämässä" sävy on todella kaunis!

Pariovien kunnostaminen

Seinän sisästä löytämämme pariovet päätettiin heti löytähetkellä ottaa käyttöön olohuoneen ja makkarin väliseksi oveksi. Päätimme kunnostaa ovet itse, koska a) budjetti ja b) vanhojen huonekalujen ja ovien maalaus ja kunnostus on mielestämme kivaa.

Ensimmäinen vaihe oli ovien kuljettaminen kotipaikkaani, jossa on reilusti tilaa tehdä tämän tyylisiä projekteja. Päätimme tehdä ovelle uudet karmit, joten irroitimme ovet karmeistaan.

Ovipeileihin (=koristeupotuksiin) oli naulattu vanerin palasia ennen seinien sisälle piilotusta (ilmeisesti joskus -40-50-luvulla), jotta ovien päälle oltiin saatu rakennettua tasainen seinä. Näitä nauloja oli useita kymmeniä, joten ne piti poistaa ensimmäiseksi.

Seuraavaksi aloimme työstämään oven pintaa. Vanha maali lähti joistain kohdista pois helposti rapsuttamalla, mutta 80 % vanhasta maalista oli tiukasti kiinni. Maalin olisi voinut jättää oveen ja vain maalata uuden kerroksen päälle, mutta halusimme tehdä ovesta mahdollisimman siistin, joten yritimme saada suurimman osan irti. Tähän käytimme "maalinrapsuttajaa", hiontakapulaa sekä kuumailmapuhallinta:

WARNING: Mieletöntä tietoteknistä osaamista havaittavissa tämän GIF:n teossa!

Loistava työkalu maalin rapsuttamiseen!

Palanutta maalia kuumailmapuhaltimen jäljiltä.

Oven pinta kuumailmapolton jälkeen.

Tässä ovet maalausvalmiina.

Seuraavaksi on vuorossa maalaus. Ovet on jo pohjamaalattu, mutta koska ne pitää vielä asettaa lopullisiin karmeihin remontin päätyttyä, emme ole vielä tehneet viimeistelykerrosta. 

Pariovien kunnostaminen, osa 2 tulee siis joskus marras-joulukuussa, kun putkiremontti on ohi asunnossamme ja pääsemme viimeistelemään rempan. :)

Kattolistojen valinta + asennus

Minulle Meille oli alusta asti selvää, että halusimme asuntoomme koristeelliset ja melko näyttävät kattolistat. Lähes yhtä alusta asti huomasimme, että puusta tehdyt koristekattolistat ovat järkyttävän kalliita.

Mikä neuvoksi? Bauhaus ja styroksilistat! 

Kun Eikka aluksi ehdotti styroksilistoja, nyrpistelin naamaani ja mietin, mitähän Glorian Koti-lehden tekijät sanoisivat kuvatessaan asuntoamme kun huomaisivat styroksiset listat. Näin mielessäni sinertävänvalkoiset, "reikäiset" styroksilistat ja ihmettelin, mistä Eikka edes keksi moisen idean. Kunnes aloin selaamaan interwebziä ja Pinterestiä..

Kuva betterhome.fi

Kuva betterhome.fi

Näyttääkö styroksilta? Tutustuttuani asiaan huomasin, että styroksikattolistat ovat melko yleisiä. Lämpesin ja menimme katselemaan rautakauppoihin, millaisia olisi tarjolla.

No, huomasimme myös nopeasti, että Suomessa ei haluta mtn turhia hömpötyksiä kattoon, vaan on aina parempi laittaa suora, 3 cm paksuinen, tylsä puulista sekä kattoon että lattiaan. Toisin sanoen, vain muutamassa K-raudassa (muissa ei käytännössä ollenkaan) oli tasan yhden brändin erikoisia kattolistoja, ja sattumoisin yksikään tämän merkin malleista ei miellyttänyt silmää. Tässä tultiin taas ongelmaan, jonka olemme kohdanneet monesti remontin aikana: Suomen rautakauppojen valikoima on todella samankaltaista toistensa kanssa, ja varsinkin luovemmat "rakennustekniset" sisustusratkaisut loistavat poissaolollaan. Rautakauppojen sisustuspuolet ovat nykyään täynnä maljakoita, valaisimia, erilaisia sisustustyynyjä sekä muuta ns. krääsää, mutta jos haluat löytää erikoisia listoja tai esimerkiksi erikoisempia peitelistojen kulmapaloja, joudut pettymään.

Onneksi oli Bauhaus, josta löysimme oman listamme: Koristelista Giselle.

Lista on styroksia, joka asennetaan paikoilleen liimaamalla. Ja viimeistellään maalaamalla se valkoiseksi (tai siis samalla maalilla, kuin kattokin, ainakin meidän tapauksessa), jolloin viimeinenkin "styroksimaisuus" häviää. Lista ei kuitenkaan ole ihan normaalia styroksia, vaan jämäkämpää materiaalia, joka mahdollistaa esimerkiksi listan jiiriin sahaamisen ilman "styroksimurua".

Seuraava ongelma oli se, oliko parasta maalata listan alle jäävä seinä valmiiksi, ja sitten maalata lista todella varovaisesti valkoiseksi varoen seinää, vai maalata ensin lista ja sitten maalata seinä varovaisesti. Päädyimme maalaamaan ensin katon+listat, ja sitten maalirajaimen avulla maalata seinät.

Ja tässä kuvia valmiista lopputuloksesta (listojen osalta valmiista siis!). 

Tässä vaiheessa en ollut näköjään vielä käynyt läpi listojen alaosia seinämaalin kanssa - esimerkiksi tuo kulma siistittiin vielä seinämaalin kera siten, ettei listan alle jäänyt valkoista seinää.

Kuvassa näkyy myös styroksinen rosetti, jollainen ostettiin sekä makuuhuoneen että olohuoneen päävalaisimen juureen.

Hienolla Instagram-muokkauksella sain näkyviin nuo listan kuviot, jotka eivät hämärässä otetuissa valokuvissa muuten näy. Eli seinä ei ole tuon värinen oikeasti. :D

Olemme olleet listoihin TODELLA tyytyväisiä! Niiden avulla tilaan tuli haluttua "vanhanaikaista" tunnelmaa, joka meidän mielestämme sopii 20-luvulla rakennettuun kerrostaloon. Ja kattolistat saivat asunnon näyttämään taas astetta valmiimmalta. :)

Patterien maalaus

Rakastan vanhojen asuntojen vanhoja pattereita. Ne ovat tunnelmallisia ja mitä suurempi patteri, sitä suurempi niiden yläpuolinen ikkunalauta yleensä on. Ja suuret ikkunalaudat ovat ihania, sillä niiden päällä voi istuskella ja katsella ulos, unelmoiden tulevaisuudesta... Tai sitten ikkunalaudan päälle voi asettaa 8 eri tuikkukippoa, parit avaimet, kynsileikkurit, yhden kuolleen Jukka-palmun ja Mäntsälä-Helsinki-junalipun vuodelta 2014. Joka tapauksessa, suuret ikkunalaudat ovat pop.

Asunnossamme on ihanat ikkunalaudat sekä isot, 4-5 kerroksiset/sauvaiset patterit (3 kpl), joiden maalaus oli prioriteettilistalla aika korkealla. Patterit olivat nimittäin järkyttävän näköiset, värinä likainen kerma ja sävynä tupakka + tupakan haju. Patterit kuulemma erityisesti keräävät tupakanhajua, sillä niiden lämpimään, monikerroksiseen pintaan on hajun hyvä pinttyä.

Patterien maalaus kannattaisi teettää ammattilaisella, jolloin patterit voisi irrottaa seinästä ja viedä ammattiauttajalle, joka voisi ruiskumaalata patterit kerralla kuntoon. Meidän tapauksessamme tämä olisi tarkoittanut sitä, että koko kerrostalosta (tai ainakin meidän rapusta) olisi pitänyt sammuttaa vedet patterien irroituksen ja paikalleenlaiton ajaksi. Ja molemmilla kerroilla paikalle olisi pitänyt kutsua putkimies. Kuulosti kalliilta, joten päädyimme toiseen vaihtoehtoon: maalataan itse patterit. Eihän se nyt iso homma ole, eihän?

Keittiön pienen patterin 4 kerrosta "patterisauvoja". Kahdessa muussa patterissa kerroksia oli 5.

Tässä kuvassa näkyy patterien aito väri.

No olihan sekin iso homma. Taas jälleen kerran työtehtävä, joka vaikutti paperilla miellyttävältä ja helpolta, mutta olikin todellisuudessa allekirjoittaneen hermoja eniten kiristävä yksittäinen nakki.

Ylläolevissa kuvissa näkyy lähtötilanne: Likaiset, tunkkaiset, pinttyneet, rakennuspölyn peittämät patterit. 

Ensimmäiseksi patterit hiottiin hiekkapaperilla (karheusaste 80), jonka jälkeen imuroin patterit + alustat + seinämät imurilla. Sitten kävin patterit läpi märällä tiskirätillä, jotta sain varmasti kaikki irtopölyt ja kököt pois. Olihan muuten lystiä hioa noita patterivälejä, joihin ei mahtunut kädet tai sormet. Olohuoneen patteri on n. 25 senttiä syvä, joten patterin keskiosan taaimmaiset kerrokset ovat käytännössä mahdottomia saavuttaa.

Tämän jälkeen patterit pohjamaalattiin öljymaalilla (Futura 3), jotta tupakanhaju koteloituisi maalin alle, eikä alkaisi haisemaan syksyllä, kun pattereihin kytketään lämmöt päälle. Maalaamisessa käytin pienintä mahdollista mohair-telaa, joka rautakaupasta löytyi. Mohair-tela on lyhytkarvainen tela, jolla tulee todella tasainen jälki. Mohairtelat ovat ns. telojen aatelisia, eli niistä ei irtoa telakarvoja maalipintaan.

Pohjamaalattu keittiön minipatteri. Tätä oli suorastaan ihana maalata pienen koon vuoksi, sillä pystyin maalaamaan patterin takakerrokset sivusta päin.

Olkkarin megapatteri pohjamaalissa.

Maalaamisessakin oli täysin sama ongelma kuin hiomisessakin: ihmiskäden ei ole mahdollista ylettyä 5-kerroksisen patterin takakerroksiin, joka ovat kaikenlisäksi "muotoillut". Vaikka saisit 31 eri apuvälineen avulla vietyä maalitelan viimeiseen kerrokseen asti, niin telaa nytkyttämälläkään et saa maalia levittymään joka paikkaan patterisauvojen muotoilujen vuoksi. Lisäksi telan takaosiin viemisen aikana kaikki ottamasi maali on jo jäänyt kiinni patterien sivuille.

Tässä vaiheessa v*ttuuntuminen on taattu. Jouduin laittamaan radiota kovemmalle, ettei oma kiroiluni olisi ärsyttänyt mua niin paljon. Kädet ovat aivan poikki telan "nytkyttämisestä", maalia on joka paikassa ja joka kerta kun vaihdat asentoa, näet patterikerrokset uudesta perspektiivistä, jolloin 1000 ja 1 tummaa kohtaa joihin maali ei ole osunut, tulee esiin. Tässä meinasi huumori todellakin loppua. :D

Vaikka patteri näytti edestä päin täydellisen valkoiselta, ei tarvinnut kuin siirtyä 5 senttiä, jolloin kaikki maalittomat kohdat (joita ei ole mahdollista saavuttaa, saatana) iskevät silmään kuin 1000 volttia. Pohjamaalauksessa meni useita tunteja, mutta lopulta olin saanut suunnilleen kaikki väliköt maalin peittoon.

Tässä viimeistelty makuuhuoneen patteri. Termostaatti ja vesiputkien liitokset ovat vielä epäsiistit, sillä tulevassa putkiremontissa ne joudutaan ottamaan irti, joten en käyttänyt niihin turhaa aikaa. Lisäksi takaosassa on jo uutta rakennuspölyä, jee..

Tässä vaiheessa patterisyvennyksen seinät on maalattu vasta yhden kerran, eli patteritausta muuttui tuosta vielä valkoisemmaksi.

Kun pohjamaali oli lopulta saatu levitettyä, patterit kuivuivat muutaman päivän. Sen jälkeen maalasin patterit lopulliseen pintaan Futura 40 maalilla (liuotinohenteinen eli öljy, ei aqua). Vikan maalikerroksen levittäminen oli suorastaan kivaa, sillä enää maalaamattomat kohdat eivät pompanneet esiin pohjamaalauksen takia.

Ja olihan kaikki työ vaivan arvoista, maalatut patterit ovat nimittäin niin kauniit!

Seinien viimeistely: työjärjestys

Ehkä suurin yksittäinen homma (mun mielestäni) rempassa oli seinien viimeistely.

Kokonaisuudessaan seiniin käytetty työaika tuntui amatöörien näkökulmasta katsottuna järjettömältä, ja työvaiheiden määräkin ihan "ok:lta". Jossain vaiheessa jo mietin, että olisimmeko ottaneet alkuperäistä seinää tapettien alta esiin ollenkaan, jos olisimme tienneet tämän työmäärän. Vastaus on kuitenkin kyllä, sillä on ihana ajatella seinien pystyvän nyt hengittämään paremmin (ja saimme ehkä yhteensä 5 neliösenttiä lisää tilaa, jipii!). Olisi ollut inhottavaa vaan tuupata kipsilevyt seinien päälle ja jättää useat kerrokset vanhaa tapettia uhmaamaan rempatun asuntomme raikasta fiilistä.

Vanhojen betoniseinien entisöinti tapahtui siis näin (edelliset työvaiheet kertauksen vuoksi):

1. Lukuisten pintavetoisten sähköjohtojen (huom. sähköt aina kytkettynä pois, kun kosket vanhoihin sähköjohtoihin!), naulojen, ruuvien ja proppujen seinästä poistaminen.

2. Vanhojen tapettien ensimmäisen kerroksen poisrepiminen, no, repimällä.

3. Loppujen 6 kerroksen repiminen vaihtelevasti vettä, fairyvettä, tapetinpoistoliisteriä ja kynsiä käyttäen. Paperitapetti saattaa lähteä pelkällä vedellä, lasikuitutapetti lähtee kiroilemalla ja raivoisalla rapsuttamisella.

4. Pahimpien tapettijäämien poishiominen epäkeskolla (pörröllä!) ja hiomapaperia käyttäen.

5. Tapettijäämien maalaus öljymaalilla tupakan katkun takia.

6. Ne seinät, joista tapetti lähti kokonaisuutena irti, pitää harjata pois irtorappaus.

7. Kaikkien seinien primeröinti. OLENNAISEN TÄRKEÄÄ RAPATUISSA SEINISSÄ. Primeri kiinnittää jäljelle jääneen rappauksen seinään, ettei se varise kun seinää työstetään.

8. Sähköpistokkeiden ja pistorasioiden merkintä.

9. Jos et halua kaikkien pistorasioiden menevän pintavetoina, piikkaa seiniin pistorasian mentävä kolo + reitti pistorasian johdolle/johtoputkelle. Muista myös muurata johdon käytävä seinän tasolle.

Keittiön välitilalaattojen poistaminen teki seinään järkyttäviä reikiä ja teräviä laastikökköjä. Tässä seinää on pyritty tasoittamaan 4400:lla, että sen pystyy ylitasoittamaan siistiksi.

Aiemmat työvaiheet olikin kerrottu jo tarkemmin aikaisemmissa postauksissa blogissa.

Sitten viimeistelyt:

10. Kaikkien pattien yms. läpikäynti, hiominen ja piikkaus. Seinässä ei saisi olla patin pattia, kun aletaan ylitasoittamaan.

11. Tasoitus. Käytimme Weberin Vetonit 4400-laastia sekä saumatasoite J:tä, koska a) meille sanottiin että niin kannattaa tehdä ja b) sitä on iiihana levittää. Oikeesti, ihan kuin moussea kauhoisi isosta saavista!

12. Ylitasoitus, katto ja seinät, kierros 1. Tässä käytimme Weberin Vetonit LR+:saa. Ekan ylitasoituskerran jälkeen seinät + katto käydään hiomapaperilla läpi ja otetaan köntsät pois. Tasoite levitetään tosi leveällä lastalla ja on melko juoksevaa.

13. Ylitasoitus, pelkät seinät, kierros 2, sama aine ja sama paikka. Tämän jälkeen seinä on jo maalattavissa, joten nyt käydään entistä tarkemmin läpi kaikki skraadut (joita tulee, kun ylitasoitelastaan jää väkisinkin pieniä murusia), köntsät, viirut, patit, knöölit jne. Täytettävät kohdat täytetään samalla tasoitteella ja patit hiotaan.

Ylitasoitettua pintaa. Tasoite on harmaata mutta kuivuu lähes valkoiseksi, eli tässä vaiheessa kämpällä näytti ensimmäistä kertaa "valmiilta".

Me emme luottaneet omiin taitoihimme ylitasoituksessa, vaan saimme siihen sukulais- eli ammattilaisapua. Suuri kiitos! Tasoitus on muutenkin melko vaativa homma siinä suhteessa, että jäljen täytyy olla hyvää. Jos tasoitus on tehty huonosti, maalilla ei saa pelastettua mitään. Toisin sanoen tasoitus määrittelee asunnon ulkonäköä paljon. Tasoituksenkin voi tietysti opetella ja tehdä itse, mutta tasoituksen tasoitukseen (:D) täytyy sitten käyttää enemmän aikaa itse. 

Huom! Jos haluat merkata vielä tässä vaiheessa jotain seinään, tee se lyijykynällä. Tussi ja mustekynä kuultavat maalinkin läpi.

14. Kattolistojen asennus (meillä koristelistat jotka piti maalata, joten siksi asennettiin jo tässä vaiheessa. Listoista tulee oma postauksensa.

15. Katon + listojen pohjamaalaus.

16. Seinämaalisävyjen testaus. Oma postaus tulossa!

17. Katon + listojen maalaus osa 2 ja seinien pohjamaalaus. Seinien pohjamaalaukseen käytimme samaa maalia, millä ”oikea” maalipintakin tehtiin, jotta pystyimme jo tässä vaiheessa varmistamaan, että haluamamme maalisävy on oikea ja sopii tilaan.

Katon tasoitusta J:llä. Koska muutimme huonejärjestystä, väliseinien kohdat katossa olivat rumat. Ensin väliseinien kohdat katossa piti käydä läpi mattoveitsen kanssa ja viiltää poikki jämät katosta. Lisäksi katossamme oli eräänlainen rappauksen putoamisen ehkäisevä harsokangas, mitä piti leikellä mattopuukon kanssa.

Lisää katon tasoittelua. Tässä vaiheessa kipsilevyistä tehty väliseinä näytti melkoiselta taideteokselta :)

Kattolistojen asennus sekä seinien pohjamaalaus halutulla värillä.

18. Pohjamaalauksen jälkeen käydään vielä läpi seinät vastavaloon katsomalla (esim. työmaahalogeenivalo), jotta nähdään jäljelle jääneet naarmut. Naarmut peitetään LR+:lla ja maalataan uudestaan pohjamaalilla. Pohjamaali häivytetään hyvin, jottei viimeisen maalikerroksen alta kuulla tasoiteläikkiä tai maalialueita.

19. Seinien maalaus. Käytimme seiniin ammattilaisten (!! kuten me) suosimaa Nova 7 maalia, joka on täysin riittävän hyvä seinien maalaukseen (ja rutkasti halvempi kuin esim. Jokeri). Pintamateriaalien valinnasta, kuten seinän ja katon sävystä, tulee oma postauksensa.

Siinä se kaikessa työmäärässään. Mutta tulipahan jäätävän tasaiset seinät, ainakin omasta mielestämme!